Name: Bergman 110
Start: 2021-11-24T00:00:00.000Z
End: 2021-11-25T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Director(a) orquestal

Nils Schweckendiek

Choir Coach

Eleriin Müüripeal

Others

Helsinki Chamber Choir

Trumpeter

Pasi Pirinen

Trompeta

Orchestra

Instrumentista

Bergman 110

Helsinki

Finlandia

Musiikkitalo

Concert Hall

Bergman 110: 4 Pieces, Op.12 Bartók (+4 More)

Public

4 Pieces, Op.12

Simbolo Op. 52

Choral Works

Fantasy Op. 150

Roots

Simon Samuel

Válido

The 110th anniversary of the birth of composer Erik Bergman is being celebrated with choral music, solo trumpet and the premiere of a Finnish piece. “The music has the wisdom that comes with old age without losing any freshness and surprise. [---] We would like to see the piece in the repertoire of our trumpetists,” wrote Helsingin Sanomat describing Bergman’s last composition. In this concert, Pasi Pirinen, principal of the HPO’s trumpet section, to whom Bergman dedicated his work, will perform as the soloist of the Fantasy, who highlights the instrument's diverse roles. 

The evening culminates with the premiere of a new Finnish piece. Seppo Pohjola's composition has been inspired by Oskar Merikanto's Valse lente. Juuret (Roots) was commissioned for the orchestra's Helsinki Variations project. 
 

 

Nils Schweckendiek

Born in Germany and brought up in England, Nils Schweckendiek has been making his mark as a conductor in Finland since 2000. Though best known for his work with contemporary choral music, he has also conducted orchestras and opera from Finland to China and in every corner of Europe.

“The Bergman odyssey is also a Finnish classical music odyssey,” he says. “Bergman liked challenging audiences and players alike, and it’s good to get back to his works now that our own listening experiences have changed with the decades. Bartók was a major source of inspiration for Bergman, and we are honouring Bergman’s endless curiosity for the new with a premiere, Seppo Pohjola’s Roots.”

 

Pasi Pirinen

Pasi Pirinen, leader of the HPO’s trumpet section, has wide international experience, having lived in England and Argentina, studied in Helsinki, London, Cleveland and Paris and held masterclasses at prestigious venues outside his native Finland. He has also guested as section leader with the Amsterdam Concertgebouw, Mahler Chamber and Oslo Philharmonic Orchestras and spent ten years with the Finnish RSO before joining the HPO. He nowadays teaches the next generation, too, at the Sibelius Academy and the Conservatory in Beijing. He has premiered many works, including the Fantasy by Erik Bergman dedicated to him.

 

Helsinki Chamber Choir  

The Helsinki Chamber Choir was founded in 1962 as the Finnish Radio Chamber Choir and assumed its current name in 2005. It is currently Finland’s only professional chamber choir.  

While its wide-ranging repertoire includes music from the Renaissance to the present day, the Helsinki Chamber Choir is particularly highly regarded for its work with new music. The choir regularly commissions new works and has given over 80 world premieres in the seasons since 2005, as well as more than 30 Finnish first performances. 

The choir appears frequently at festivals in Finland and abroad and collaborates with symphony orchestras, period-instrument ensembles and contemporary music groups. Its concerts are regularly broadcast on national radio and television, and it has also appeared in productions for the Arte channel and the European Broadcasting Union, among others with Einojuhani Rautavaara's Vigilia in 2013.  

The Helsinki Chamber Choir is a member of Tenso, the European network of professional chamber choirs. Recent touring has taken the choir to the United States, the United Kingdom, Italy, Belgium, Russia and around Scandinavia. The choir records regularly among others for BIS Records. 

Since 2007 Professor Nils Schweckendiek has been Artistic Director of the Helsinki Chamber Choir. 

www.helsinkichamberchoir.fi 

 

Four Pieces for Orchestra, Op. 12

The young Béla Bartók (1881–1945) felt misunderstood; the critics failed to understand his music, and his opera Bluebeard’s Castle was considered so difficult that no one at first wanted to perform it. The Four Pieces for Orchestra somehow seem to reflect his inner uncertainty. Having sketched them in 1912, he put them aside and told a friend it would be better not to finish a work than to risk having it performed and misunderstood. By the time he finally completed his Four Pieces in 1921, he had written Bluebeard’s Castle and the ballet-pantomime The Miraculous Mandarin in which he at last seemed to have found an idiom that suited him. The first piece (Preludio) is a Pastorale with Impressionist echoes, the second (Scherzo) a quick, violent, dissonant waltz. The third (Intermezzo) is a slowly dancing Siciliano and the most lyrical and melodic in the suite, and the last one is a bitter funeral march (Marcia funebre), neither heroic nor mournful.

 

Simbolo, Sommarnatt, Psalm, Hommage à Béla Bartók

“I’m constantly striving for something new. Stasis is nothing less than the force and power of death,” said Finnish composer Erik Bergman (1911–2006). Beginning his career as a Romantic, he became interested in 12-tone technique in the 1950s and went on to become the nation’s best-known Modernist. His music is characterised by expressive dissonance, orchestral colour and the juxtaposition of soft and loud. He often sought inspiration in other cultures.

Simbolo (1960), one of his earliest works for orchestra, uses a technique – 12-tone – at that time familiar to few in Finland. It incorporates a row from which the rhythms and dynamics are derived. Bergman conducted a number of choirs. Sommarnatt (On a Summer Night, 1945), a setting of a poem by Anne-Marie Hornborg (1923–2008) represents his early, fairly traditional idiom; Psalm (1959), to words by his third wife Solveig von Schoultz (1907–1996) his mature, Modernist style. Hommage à Béla Bartók (1995), a commission from Hungarian Radio, is a tribute to a composer he greatly admired.

 

Fantasy for trumpet and orchestra

The Fantasy for trumpet and orchestra is the last opus number in Bergman’s catalogue. It was commissioned by Pasi Pirinen and premiered by the Finnish Radio Symphony Orchestra in 2004. Bergman wrote at the time that Pasi Pirinen had commissioned a concerto for trumpet and concerto, but it turned out to be something quite different: a Fantasy with two solo cadenzas.

 

Seppo Pohjola: Juuret (Roots)

Seppo Pohjola (b. 1956) is a Finnish composer of orchestral and chamber music, an opera (about Nobel prize-winning Frans Emil Sillanpää) and other works, expertly operating with styles ranging from sometimes spiky modernism to romanticism and urban rhythms. In 2018, he wrote a piece called Lähde (The Spring) as a commission for the HPO’s Helsinki Variations series.

The following year, he began work on his sixth symphony. All was going well, but for some inexplicable reason he began thinking of it as an ‘unfinished symphony’. Also snatches of the Valse Lente by an earlier Finnish composer, Oskar Merikanto, seemed to be demanding to be included in the music. A few months later, Pohjola wrote in his diary: “This is threatening to become a demonic piece, and the Valse Lente is trying to force its way in at the end again! I realised that I was composing a new work that would correspond extremely well to the Helsinki Variations idea.” The HPO now premieres Juuret (Roots) in Helsinki Variations series, and the original piece Lähde (The Spring) awaits its premiere.

English

110 vuotta sitten syntynyttä säveltäjä Erik Bergmania juhlitaan kuoromusiikin, solistisen trumpetin ja suomalaisteoksen kantaesityksen merkeissä.

”Musiikissa on vanhuuden tuomaa viisautta, tuoreutta ja yllätyksellisyyttä menettämättä. [---] Teoksen toivoisi pääsevän trumpetistiemme kantaohjelmistoon”, kirjoitti Helsingin Sanomat  [linkki] Bergmanin viimeiseksi jääneestä teoksesta. Tässä konsertissa instrumentin moninaisia rooleja esittelevän Fantasian solistina soittaa teoksen kantaesittänyt HKO:n trumpetin äänenjohtaja Pasi Pirinen, jolle Bergman omisti teoksensa.

Ilta huipentuu uuden kotimaisen teoksen kantaesitykseen. Seppo Pohjolan sävellyksen inspiraationa on Oskar Merikannon Valse lente. Juuret on orkesterin Helsinki-variaatiot -tilausteoshankkeen satoa.

Konsertti toteutetaan Svenska Kulturfondenin avustuksella. 

 

Katso ja kuuntele 25.11.  suorana ja tallenteena Helsinki-kanavalla ja HKO Screen -sovelluksessa.
LINKKI HELSINKI-KANAVALLE

Katso suorana 25.11. ja keskustele orkesterin YouTube-kanavalla.
LINKKI ORKESTERIN YOUTUBE-KANAVALLE.

 

 

Nils Schweckendiek

Nils Schweckendiek on Saksassa syntynyt, Englannissa kasvanut, ja vuodesta 2000 lähtien Suomen musiikkielämässä vaikuttanut kapellimestari ja kuoronjohtaja. Hänet tunnetaan parhaiten nykymusiikkiin erikoistuneena kuoromestarina, mutta itse hän ei lokeroi tekemisiään, onhan hän johtanut barokkiorkestereita, nykymusiikkiin erikoistuneita yhtyeitä, orkestereita Kokkolasta Kiinaan sekä oopperaesityksiä ja kuoroja kaikissa Euroopan kolkissa. Illan ohjelman pääpaino on silti uudemmassa musiikissa.

”Bergmanin matka on myös suomalaisen taidemusiikin matka”, Schweckendiek sanoo, ”Hänen kokeilunsa mahdollistivat monia asioita musiikissa. Hän tykkäsi haastaa kuulijoita ja esiintyjiäkin uusiin kuuntelukokemuksiin, ja hänen teoksiinsa on hyvä palata nyt, kun omat kuuntelutottumuksemme ovat vuosikymmenien mittaan muuttuneet. Bartókin musiikki oli Bergmanille tärkeä inspiraation lähde, joten ohjelma alkaa Bartókin vaikuttavalla mutta harvoin esitetyillä Neljällä orkesterikappaleella. Bergmanin loputonta uteliaisuutta uutta kohtaan kunnioitetaan kantaesityksellä, Seppo Pohjolan teoksella Juuret.”

Schweckendiek on vuodesta 2007 johtanut Helsingin kamarikuoroa ja vuodesta 2017 toiminut myös Musiikkitalon Kuoron taiteellisena johtajana. Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professoriksi Schweckendiek nimitettiin vuonna 2014. Helsingin kaupunginorkesterin konsertin hän johti viimeksi vuonna 2006.

 

Pasi Pirinen

Helsingin kaupunginorkesterin äänenjohtaja, trumpetisti Pari Pirinen syntyi Torniossa, mutta kasvoi maailmalla. Hän on asunut esimerkiksi Englannissa, Argentiinassa ja Helsingissä, ja kysyttynä pedagogina hän pitää mestarikursseja kansainvälisesti arvostetuissa korkeakouluissa. Vierailevana äänenjohtajana Pirinen on työskennellyt mm. Amsterdamin Concertgebouw’ssa, Mahler Chamber Orchestrassa ja Oslon filharmonikoissa. Ennen Helsingin kaupunginorkesteria hän työskenteli kymmenen vuoden ajan Radion sinfoniaorkesterissa.

Opintonsa Pirinen aloitti Torniossa ja Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, kunnes siirtyi Lontoon Guildhall School of Musiciin John Millerin luokalle. Yksityistunteja Pirinen on ottanut Clevelandissa Michael Sachsilta sekä Pariisissa Antoine Curélta. Näitä oppeja Pirinen siirtää nykyään seuraaville sukupolville Sibelius-Akatemian vaskisoitinten aineryhmän professorina sekä Beijingin konservatorion vierailevana professorina.

Pirinen on useiden nykysäveltäjien luottotrumpetisti. Hän on kantaesittänyt esimerkiksi Jouni Kaipaisen, Anthony Plogin ja Harri Wessmanin teoksia, ja Erik Bergmanin Fantasian hän kantaesitti vuonna 2004 Radion sinfoniaorkesterin konsertissa. Bergman on myös omistanut teoksensa Piriselle.

Jaani Länsiö

 

Helsingin kamarikuoro 

Helsingin kamarikuoro aloitti toimintansa vuonna 1962 Radion kamarikuorona. Kuoro otti uuden nimen käyttöön vuonna 2005. Helsingin kamarikuoro on yhä Suomen ainoa ammattilaulajista koostuva kamarikuoro. 

Helsingin kamarikuoro esittää kuoromusiikin kantarepertoaaria koulutettujen äänten voimin korkeimmalla musiikkillisella tasolla, luo taiteellisesti vaativaa ja laadukasta uutta kamarikuoro-ohjelmistoa, vaalii suomalaisen kuoromusiikin perinnettä sekä esittää teknisesti ja musiikkillisesti haastavia teoksia. Kuoro tunnetaan erityisesti nykymusiikin esittäjänä – vuodesta 2005 Helsingin kamarikuoro on kantaesittänyt yli 80 teosta sekä vastannut yli 30 teoksen Suomen-ensiesityksestä. 

Kuoro tekee yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten festivaalien, orkestereiden ja yhtyeiden kanssa. Säännöllisiä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Helsingin juhlaviikot, Musica nova Helsinki, Musiikin aika sekä Klang-konserttisarja. Yhteistyö Yleisradion kanssa on jatkunut säännöllisenä sekä radiointeina että televisiointeina. Kuoro myös levyttää säännöllisesti mm. BIS-levymerkille. 

Helsingin kamarikuoro on eurooppalaisten ammattikamarikuorojen verkosto Tenson jäsen. Viime vuosina kuoro on esiintynyt kiertueilla Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Belgiassa, Venäjällä ja Skandinaviassa. 

Vuodesta 2007 kuoron taiteellisesta toiminnasta on vastannut professori Nils Schweckendiek. 

www.helsinginkamarikuoro.fi 

 

Béla Bartók: Neljä orkesterikappaletta opus 12

1910-luvulla Béla Bartók (1881–1945) koki olevansa väärinymmärretty. Kriitikot eivät tajunneet hänen musiikkiaan, ja esimerkiksi oopperaa Herttua Siniparran linna pidettiin niin vaikeana, ettei sitä aluksi suostuttu esittämään. Lisäksi Bartók oli kovin epävarma oman kehityksensä suhteen. Nuorena hän oli innostunut Wagnerista ja Richard Straussista, sitten hän oli löytänyt Debussyn impressionismin ja kotimaansa Unkarin kansanmusiikin. Oliko lainkaan mahdollista luoda synteesi näin erilaisista aineksista?

Neljä orkesterikappaletta opus 12 on teos, joka tuntuisi heijastavan jotakin säveltäjän sisäisestä  epävarmuudesta. Teoksen luonnokset olivat valmiit jo vuonna 1912, mutta Bartók jätti ne kirjoituspöydän laatikkoon. Hän kertoi suoraan eräälle ystävälle että oli parempi jättää jokin teos kirjoittamatta valmiiksi kuin ottaa riski että se esitettäisiin ja ymmärrettäisiin väärin. Partituuri valmistui vasta vuonna 1921. Siinä vaiheessa Bartók oli jo kirjoittanut pari teosta – ennen kaikkea jo mainitun Herttua Siniparran linnan (1911–17) mutta myös baletti-pantomiimin Ihmeellinen mandariini (1918–24) – joissa hän lopultakin oli löytänyt itselleen sopivan sävelkielen. Neljä orkesterikappaletta sai kantaesityksensä Budapestissa tammikuussa vuonna 1922 Ernst von Dohnányin johtamassa konsertissa.

Ensimmäinen kappale Preludi (Moderato) on pastoraali jossa on kaikuja impressionistisesta musiikista. Toinen kappale on väkivaltainen ja riitasointuinen Scherzo (Allegro) joka liikkuu nopean valssin tempossa. Kolmas kappale Intermezzo (Moderato) on hitaasti tanssiva siciliano. Tämä kappale sisältää opuksen lyyrisintä ja melodisinta musiikkia. Mutta sitten kokonaisuuden päättää Surumarssi (Maestoso), jonka sävy ei ole herooinen tai surullinen vaan yksinomaan katkera.

 

Erik Bergman: Simbolo

”Säveltäjänä pyrin alati kohti jotakin uutta. Näkemykseni on, että säveltäjän on hallittava musiikin perinne mutta samalla pidettävä avoinna näkökulmaa myös tulevaisuuteen. Hän ei saa juuttua kiinni johonkin tiettyyn ajattelutapaan, koko ajan täytyy tapahtua jotakin, väittelyn on oltava käynnissä, musiikkia on muutettava ja uudistettava. Sisältö etsi aina muotonsa eikä päinvastoin: muotoja lyödään alituisesti rikki. Paikalleen pysähtyminen merkitsee kuolemaa. Sille joka tahtoo syventyä musiikkiin ja sen ilmaisumahdollisuuksiin tie on avoin eikä koskaan pääty.” – Erik Bergman (Suom. Erkki Salmenhaara).

Erik Bergman (1911–2006) aloitti säveltäjänuransa romantikkona, mutta kiinnostui 1950-luvulla 12-säveltekniikasta. Hänestä tuli aikansa tunnetuin modernisti suomalaisessa musiikissa. Ilmaisua leimaa ekspressiivinen riitasointuisuus, orkestraalinen värikkyys ja hiljaisten ja voimakkaiden sävyjen vuorottelu. Bergman haki usein inspiraatiota muiden maiden kulttuureista.

Bergmanin monista orkesteriteoksista eräs varhaisimmista on YLE:n tilaama Simbolo (1960). Teoksessa käytetään Suomessa tuolloin vielä harvojen tuntemaa sarjallista sävellystekniikkaa. Teos sisältää rivin, josta sävellyksessä käytetyt rytmit ja dynamiikat on johdettu. Simbolo sai kantaesityksenä Radion sinfoniaorkesterin konsertissa vuonna 1961 Paavo Berglundin johdolla.

 

Sommarnatt, Psalm, Hommage à Béla Bartók

Bergman johti useita suomenruotsalaisia kuoroja ja kuoroteoksilla on oma asemansa hänen tuotannossaan. Anne-Marie Hornborgin (1923–2008) runoon sävelletty Sommarnatt (1945) edustaa Bergmanin varhaista, perinteisesti sävytettyä sävelkieltä. Bergmanin kolmannen vaimon, runoilija Solveig von Schoultzin (1907–1996) tekstiin sävelletty Psalm (1959) edustaa kypsää, modernistista sävelkieltä. Vuonna 1995 Unkarin radion tilauksesta kirjoitettu Hommage à Béla Bartók on Bergmanin kunnianosoitus ihailemalleen säveltäjälle. Kappaleessa ei ole lainkaan tekstiä, ja säveltasot on johdettu Bartókin nimestä löytyvistä kirjaimista B, E ja A. Kappale sai kantaesityksensä Budapestissä lokakuussa 1995.

 

Fantasia trumpetille ja orkesterille

Bergmanin teosluettelon viimeinen opusnumero on 150. Se on annettu teokselle Fantasia trumpetille ja orkesterille, joka syntyi Pasi Pirisen tilauksesta ja sai kantaesityksensä RSO:n konsertissa Okko Kamun johdolla lokakuussa vuonna 2004. Bergman totesi tuolloin: ”Pasi Pirinen tilasi konserton trumpetille ja orkesterille, mutta teoksesta tuli jotain aivan muuta, joka poikkeaa monin tavoin tavanomaisesta konserttomuodosta: fantasia, jossa trumpetin osuus ulottuu, yhdessä erilaisten soittimellisten sointikuvien ja yhdistelmien kanssa, molempien kadenssien soolojaksoista finaalin läpikuultavaan sointifantasiaan ja orkestraaliseen loppunousuun, jossa jokaisella soitinryhmällä on oma profiilinsa.”

 

Seppo Pohjola: Juuret

Seppo Pohjola (s. 1956) opiskeli sävellystä Erkki Jokisen ja Paavo Heinisen johdolla. Hän on säveltänyt useita orkesteriteoksia, kamarimusiikkia ja mm. oopperan Sillanpää (2013–14). Hän liikkuu vaivattomasti niin piikikkään modernismin kuin romantiikan ja urbaanin rytmisyyden maisemissa. Illan konsertissa kantaesityksensä saavasta teoksestaan Pohjola kertoo:

”Helsingin kaupunginorkesteri tilasi minulta vuoden 2016 lopulla sävellyksen Helsinki-variaatiot -sarjaa varten. Kirjoitinkin vuonna 2018 teoksen Lähde, jonka pohjana oli F.A. Ehrströmin laulu Lähteellä. Luovutin sen orkesterille ja asia vaikutti olevan sillä selvä.

Lokakuussa 2019 aloin kirjoittaa kuudetta sinfoniaani. Työ sujui hyvin, mutta vähitellen, en oikein itsekään tiedä miksi, teos alkoi kantaa mielessäni nimeä ’keskeneräinen sinfonia’. Samalla siihen alkoi työntyä mukaan muistumia Oskar Merikannon Valse lentestä. Pian joulun jälkeen kirjoitin päiväkirjaani: ’Tästähän uhkaa tulla demoninen kappale, ja Valse lente pyrkii vielä lopussa uudelleen esiin!’ Tajusin säveltäneeni teoksen, joka erittäin hyvin vastaa Helsinki-variaatiot -tilaussarjan ideaa.

Juuret lähtee liikkeelle käyrätorvien ja fagottien teutaroivalla fanfaarilla, jonka alla sykkii matalien jousten tasainen, mutta ei neljäosaiskutuksen mukainen pulssi. Koko orkesterin nousun ja vaimennuksen jälkeen siirrytään vilkkaammin läikehtivään musiikkiin. Se kulkee minulle hyvinkin epätavallisessa 9/8-rytmissä.

Useampien nousujen jälkeen seuraa pitkäkestoinen jarrutus, kunnes ensimmäiset muistumat Merikannon Valse lentestä ottavat tilaa. Tunnelma on vaimean elegantti ja sadunhohteinen. Kiihdytys johtaa jälleen tarmokkaampaan vaiheeseen, jonka huipennoksen jälkeen musiikki ikään kuin lysähtää kasaan. Hetken hapuilua seuraa energian kasautuminen jousten vakaaksi poljennoksi ja lopulta vaskien juhlavaksi kierroksi, jonka ylle Valse lente ilmaantuu tunnistettavana, mutta ilkeänä, piinaavana ja uhkaavana. Kiitän Helsingin kaupunginorkesteria lämpimästi tilauksesta. Toivottavasti myös Lähde löytää aikanaan tiensä konserttilavoille.”

Christian Holmqvist

suomi

Vi förberder som bäst en säker konserthöst och kommer att informera om konsertrutiner och biljettförsäljning i augusti.
Erik Bergmans 110-årsjubileum uppmärksammas med körmusik, en solistisk trumpet och ett nytt finländskt uruppförande.  

“I musiken finns den visdom åldern för med sig, och det utan att förmågan att friskt kunna överraska gått förlorad. [---] Man hoppas att verket fick en plats i våra trumpetares stamrepertoar”, skrev Helsingin Sanomat om Bergmans sista komposition. I denna konsert framförs Fantasin av uruppförandets solist, Pasi Pirinen, HSO:s trumpetgrupps stämledare. Verket är honom tillägnat.  

Kvällen kulminerar i ett inhemskt uruppförande. Seppo Pohjolas komposition utgår från Oskar Merikantos Valse Lente. Juuret är ett verk som hör till beställningsserien Helsingfors-variationer.

 

Nils Schweckendiek

Nils Schweckendiek är född i Tyskland, uppvuxen i England och sedan år 2000 en i Finland aktiv orkester- och kördirigent. Han är bäst känd som en kördirigent som lyfter fram framförallt modern musik. Han har dock dirigerat även barockorkestrar, ensembler som är specialiserade på ny musik, flera orkestrar från Karleby till Kina, samt operaframföranden och körer runtom Europa. Kvällens program tar fasta på en nyare musik.

”Bergmans resa är den finländska konstmusikens resa”, säger Schweckendiek. ”Hans experiment möjliggjorde så många saker i musiken. Han tyckte om att utmana lyssnarna och musikerna och det är bra att återvända till hans musik nu, då vårt eget sätt att lyssna har förändrats genom årtiondena. Eftersom Bartók var en viktig inspirationskälla för Bergman startar programmet med de verkningsfulla men sällan framförda fyra orkesterstyckena. Bergmans osläckliga nyfikenhet gentemot allt nytt respekterar vi genom att uruppföra Seppo Pohjolas verk Juuret.”

Schweckendiek har sedan år 2007 dirigerat Helsingfors kammarkör. Han har sedan år 2017 varit Musikhusets körs konstnärliga ledare. 2014 utnämndes han till professor i kördirigering vid Sibelius-Akademin. Helsingfors stadsorkester dirigerade han senast år 2006.

 

Pasi Pirinen

Helsingfors stadsorkesters stämledare, trumpetare Pasi Pirinen, föddes i Torneå men växte upp utomlands. Han har bott i bland annat England, Argentina och Helsingfors och är en efterfrågad pedagog som håller mästerkurser i flera internationellt respekterade högskolor. Pirinen har arbetat som gästande stämledare i bl.a. Amsterdams Concertgebouw, Mahler Chamber Orchestra och Oslos filharmoniker. Före han började spela i HSO arbetade han i tio års tid i Radions symfoniorkester.

Pirinen studerade i först Torneå och på Sibelius-Akademins ungdomslinje, sedan för John Miller vid Guildhall School of Music i London. Pirinen har fått privatundervisning av Michael Sachs i Cleveland och av Antoine Curé i Paris. Pirinen själv undervisar vid Sibelius-Akademin som professor i bleckinstrument. Han är gästprofessor vid Beijings konservatorium.

Pirinen har anlitats av flera av vår tids tonsättare. Han har uruppfört verk av bland annat Jouni Kaipainen, Anthony Plog och Harri Wessman. Erik Bergmans Fantasi uruppförde han år 2004 på Radions symfoniorkesters konsert. Verket är tillägnat Pirinen.

 

Helsingfors kammarkör (HKK) 

Helsingfors kammarkör (HKK) inledde sin verksamhet som Radions kammarkör 1962 och tog sitt nya namn i bruk 2005. HKK är Finlands enda kammarkör bestående av professionella sångare. Repertoaren sträcker sig från repertoar till nutida musik, med speciell betoning på det nutida.  

Kören samarbetar med inhemska och utländska festivaler och ensembler. Körens konserter sänds regelbundet både i radio och TV, och har framträtt även i ARTE- och EBU-produktioner. Under de senaste åren har kören turnerat i USA, Storbritannien, Italien, Belgien, Ryssland och Skandinavien. HKK är medlem av Tenso, det europeiska nätverket för professionella kammarkörer. 

Körens konstnärliga ledare är professor Nils Schweckendiek. 

 

Béla Bartók: Fyra orkesterstycken opus 12

På 1910-talet upplevde Béla Bartók (1881–1945) att han var missförstådd. Kritikerna begrep sig inte på hans musik och exempelvis operan Hertig Blåskäggs borg ansågs till en början vara så svårbegriplig att man vägrade framföra den. Dessutom var Bartók mycket osäker på hur han skulle utvecklas som tonsättare. Som ung hade han beundrat Wagner och Richard Strauss, sedan hade han hittat Debussys impressionism och sitt hemland Ungerns folkmusik. Var det överhuvudtaget möjligt att göra en syntes av så disparata element?

Fyra orkesterstycken opus 12 är ett verk som mycket väl kan tänkas återspegla något av tonsättarens inre osäkerhet. Skisserna var färdiga redan år 1911, men Bartók lämnade dem i skrivbordslådan. Åt en vän sade han rent ut att det är bättre att lämna ett verk oskrivet än att ta risken att få det framfört bara för att sedan se det bemötas helt fel. Partituret blev färdigt först år 1921. I det skedet hade Bartók redan skrivit ett par verk – framförallt den redan nämnda Hertig Blåskäggs borg (1911–1917) men även balettpantomimen Den sällsamme mandarinen (1918–24) – i vilka han äntligen hade funnit ett tonspråk som lämpade sig honom. Fyra orkesterstycken uruppfördes i Budapest i januari år 1922 under ledning av Ernst von Dohnányi.

Det första stycket Preludium (Moderato) är en pastoral med ekon av impressionistisk musik. Det andra stycket är ett våldsamt och dissonant Scherzo (Allegro) som rör sig i en snabb valstakt. Det tredje stycket Intermezzo (Moderato) är en långsamt dansande siciliano. Detta stycke innehåller opusets mest lyriska och melodiska musik. Men sedan avslutas helheten med en Sorgmarsch (Maestoso) som inte är ett dugg heroisk eller sorgmodig utan endast bitter i ton.

 

Erik Bergman: Simbolo, Sommarnatt, Psalm, Hommage à Béla Bartók, Fantasi

”Som tonsättare strävar jag ständigt mot något nytt. Jag anser att en kompositör måste behärska musikens tradition, men samtidigt hålla fönstren mot framtiden öppna. Han får inte köra fast i något visst tankesätt, hela tiden måste någonting hända, debatten skall hållas i gång, musiken skall förändras och förnyas. Innehållet söker alltid sin form och inte tvärtom; former slås ständigt sönder. Att stampa på stället innebär att dö. För den som vill fördjupa sig i musiken och dess uttrycksformer är vägen alltid öppen och slutar aldrig.”

Erik Bergman (1911–2006) inledde sin tonsättarbana som romantiker men blev på 1950-talet intresserad av 12-tonstekniken. Han blev sin tids mest kända modernist inom finländsk tonkonst. Uttrycket präglas av expressiva dissonanser, en färggrann orkestrering och en konstant växling mellan dämpade och högljudda nyanser. Bergman hämtade ofta inspiration från främmande länders kulturer.

Av Bergmans många orkesterverk är ett av de tidigaste Simbolo (1960), skrivet på beställning av Finlands Rundradio. I verket används en seriell kompositionsteknik som på den tiden ännu var föga känd i Finland. Verket innehåller en rad ur vilken tonsättaren har härlett kompositionens rytmer och dynamik. Simbolo uruppfördes på Radions symfoniorkesters konsert år 1961 under ledning av Paavo Berglund.

Bergman dirigerade flera finlandsvenska körer, och körkompositionerna har sin egen position i hans produktion. Sommarnatt (1945) till text av Anne-Marie Hornborg (1923–2008) representerar Bergmans tidiga, traditionellt kolorerade tonspråk. Psalm (1959) till text av Bergmans tredje hustru, poeten Solveig von Schoultz (1907-1996) representerar tonsättarens mogna, modernistiska tonspråk. Hommage á Béla Bartók skrevs år 1995 på beställning av Ungerns radio och utgör en hyllning till en tonsättare Bergman beundrade. Verket saknar text. Alla tonhöjder är härledda ur de noter (B, E och A) man finner i Bartóks namn. Stycket uruppfördes i Budapest i oktober år 1995.

Bergmans verkförtecknings sista opusnummer är 150. Det har getts åt verket Fantasi för trumpet och orkester, skrivet på beställning av Pasi Pirinen och uruppfört på RSO:s konsert i oktober år 2004 under ledning av Okko Kamu. Bergman berättade då: ”Pasi Pirinen beställde en konsert för trumpet och orkester, men det blev någonting helt annat, som på många sätt avviker från den gängse formen för en konsert: en fantasi, där trumpeten ingår förening med olika instrumentala klangbilder och kombinationer, allt från solopartier i de båda kadenserna till finalens genomskinliga klangfantasi och orkestrala slutstegring, där varje instrumentgrupp har sin egen profil.”

 

Seppo Pohjola: Juuret (Rötter)

Seppo Pohjola (f. 1956) studerade komposition för Erkki Jokinen och Paavo Heininen. Han har skrivit flera orkesterverk, kammarmusik och bl.a. operan Sillanpää (2013–14). Han rör sig bekvämt i såväl den spetsiga modernismens som romantikens och de urbana rytmernas landskap. Pohjola berättar följande om kvällens verk, som får sitt uruppförande:

”År 2016 beställde HSO ett verk till serien Helsinki Variations. År 2018 skrev jag Lähde (Källan) som utgick från F.A. Ehrströms sång Vid en källa. Jag gav partituret till HSO:s kontor och så var det hela undanstökat.

I oktober 2019 började jag arbeta på en sjätte symfoni. Allt gick väl men efter hand, och jag vet inte varför, började jag tänka på verket som ’den ofullbordade symfonin’. Samtidigt började ekon av Oskar Merikantos Valse lente dyka upp i musiken. Kort efter jul antecknade jag i min dagbok: Det här hotar att bli ett demoniskt stycke och i slutet tränger sig Valse lente igen in i musiken! Jag insåg att jag hade gjort ett verk som perfekt motsvarade Helsinki Variations-beställningsseriens idé.

Juuret (Rötter) startar med hornens och fagotternas fanfar ovanför stråkarnas puls. En stegring följer. Då den tonats ner blir musiken kvickare och börjar röra sig i en för mig ovanlig 9/8-rytm. Efter flera stegringar följer en längre inbromsning varefter de första reminiscenserna av Merikantos Valse lente dyker upp. Stämningen är dämpat elegant och sagolik. En acceleration leder till ett ånyo energiskt skede. Det kulminerar och musiken så att säga faller ihop. Efter en stunds trevan blir stråkar och bleck beslutsamma och energiska. Valse lente framträder igen, men nu på ett elakt, pinande och hotfullt sätt. Jag tackar varmt Helsingfors stadsorkester för beställningen. Jag hoppas att också Lähde i sinom tid finner sin väg till konsertestraderna.”

svenska

Créditos de presentación (Elenco & Equipo )

Elenco

Equipo

Ensamble